Sormet syyhyää

Mies on kotona putkimiehen ja sähkömiesten kanssa. Minä vanhassa kodissa lasten kanssa. Mieli halajaa hommiin, mutta välimatka on karsee ja koululaisten viimeinen kouluviikko pitää hoitaa kunnialla loppuun tulevassa vanhassa kotikylässä.

Putkari tuli asentamaan lämminvesivaraajaa ja vetämään viemäröintiä uusiksi sekä lämminvesiputket. Sähkömiehet tulivat asentamaan uuden sähkökaapin. Ei ihan vanha 1 pääsulake riitä nykyajan vaatimuksiin joten uusittavahan nekin oli.
Se sähkökaappi olisi asentajan kautta maksanut 700-800 euroa. Ostettiin netistä sama kaappi ja kotiinkuljetettuna hintaa tuli 500. Samoin kävi lämminvesivaraajan. Putkarin kautta 800-900. Kodinterrasta 699.

Olohuoneen ja makkarin lattiat on raaputettu ja hiottu ja seinät levytetty. Mun tarvis päästä maalaamaan, varsinkin jos meinataan viikonloppuna muuttaa!
Vessan seinät ja lattia on revitty pois. Vessa laajennetaan, jotta saadaan se suihku.
Alustavasti ollaan päätetty, ettei taloon tule saunaa. Ulkosauna saa riittää, kunnes talonlaajennusprojekti joskus käynnistyy. Katsotaan...

Ensimmäinen lasti

Tänään veimme autotalli/pihavarasto tavaraa uuteen kotiin. Kuljettamisessa toimii kätevästi hevostenkuljetuskoppi :D Siihen mahtuu tavara jos toinenkin.
Miehen ja isojen lasten tyhjentäessä koppia piharakennukseen, olin minä fiilistelemässä pienten poikien kanssa sisällä. Siinä pörrätessä tajusin, että meillä on oikeesti ihan hirveesti hommia jotta saadaan se asumiskuntoon. Mutta edelleen oli sama fiilis päällä. Mä rakastan tätä taloa.

Edellisiltä asukkailta saimme kuulla, että ruman, risan ja aikansa eläneen (60-luvulla asennetun...) muovimaton alla on lautalattia. En osaa sanoinkuvata sitä riemua, kun aloimme repimään sitä muovimattoa ilman mitään tunnontuskia pois. Alta paljastui täysin ehjä, höylätty (ja joskus maalipinnankin omannut) lautalattia. Säästimme nekin parkettirahat ;) (Katsotaan paljon halvemmaksi tuli jälkeenpäin, kun tarkoitus on se hiota ja maalata).

Tässä pari kuvaa jossa muovimatto vielä paikallaan. Katsokaa noita takkojakin! Ne on ihan huippukunnossa :) Näitäkin näkee niin rumiksi maalattuina tai muuten vaan pilattuina.

Alla oleva kuva on makuuhuoneesta olohuoneeseen päin kuvattuna. Tuo vanha maali ja liimakerros lähti ihan kengällä hinkuttamalla eli toivoisin sen lähtevän helposti kaapimella kokonaan.

Helpotusta ja ikävää

Kaupat on nyt sitten virallisesti tehty. Ikävä tulee tätä meidän unelmaa joka itsellemme rakennettiin. Elämä kuitenkin päätti kuljettaa meidät toisaalle. Se toisaalle on tällä kertaa takaisin Orimattilassa ihanassa pienessä omakotitalossa.

Tuo talo tuntui alusta asti hyvältä. Mieheni ja mieheni suku on kotoisin Orimattilasta. Anoppini osasi kertoa, että kyseisessä talossa on asunut aikoinaan kaksospojat. Talo siis rakastui minuun poikieni ansiosta ja päätti rakastuttaa minut itseensä. Katsotaan kaiken remontin keskeltä kuinka paljon vielä rakastan...

Jotta te ymmärtäisitte miksi rakastan niin ehkä on hyvä lisätä yksi kuva kesältä. Iso tammi pihalla. Pihasauna. Lapset pelaavat nurmikolla. Tämä on lähes täydellinen.

 

 

Tämä on kotini.



Jatkoa...

Kirjoitin blogia omantalon rakentamisesta vuosia. Tämä on sille jatko-osa.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, teemme huomenna kaupat ja omatupa jää historiaan.

Olemme ostamassa vuonna 1958 rakennettua rintamamiestaloa. Se on täysin alkuperäisessä kunnossaan eikä siellä ole suihkua sisällä. Vesi kuitenkin tulee sisään asti. Tosin kylmävesi. Piharakennuksessa on sauna. Kun lapsia on 5 joista pienimmät 10kk ikäiset kaksospojat ja vanhin teini-ikäinen tyttö, on soppa valmis. Katsotaan mihin elämä meidät tällä kertaa kuljettaa.
Tervetuloa mukaan seikkailuun :)