Kun tekee "pikkuhiljaa valmiiksi" on todellisuus sitä, että joka toinen paikka repsottaa vanhuuttaan ja jokatoinen taas kiiltää uutuuttaan. Vähän vanhaa ja jotain uutta vai miten se meni...
Mä en ole ihminen joka kestää keskeneräisyyttä. Onkin ollut aikamoinen opettelu, kun rintamamiestalooni hurahdin ja "pikkuhiljaa valmiiksi" päätettiin.
Ulkoverhous odottaa edelleen lisää paneelia eli kevääseen siirtyy. Verannanpuoli taas sai uuden ilmeen kalusteiden myötä. Verannalle saatiin vihdoinkin kattopanelit sekä lattiamatto. Kyllä muovimattoa. Koirien takia. Se on ihan siistiä mattoa ei siinä mitään.
Eilen sitten vetelin pikkasen maalia seiniin. Heh, olisi ollut helpompaa maalata ensin ja sitten kasata loput, mutta kun ei kyennyt. Mä olen aika kurkkua täynnä maalaamista ja välttelen sitä mahdollisimman pitkään ;)
Eteisessä on kuivauskaappi (pirun kallis käyttää, mutta suurperheessä jossa vedessä, lumessa, loskassa möyrijöitä riittää niin mii laik <3 ) sekä ikeasta ostettu liukuovikaappi jossa peiliovi. Ihan perussetti, mutta kelpaa. Ihanan valoisa ja järkevä siitä tuli. Pikkuhiljaa kaamosmasennuksen seasta sitä intoutuu muihinkin puuhiin. Taidankin iltapuhtina maalata keittiön puolipanelin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti